Kuin tunturilla puro hiljaa helää,
ja luopi kultatähkät pajurukkaan,
niin sinäkin, sä Laulu, saatat kukkaan
sen ihmismielen, jossa kaiho elää

Ja siksi kiitän sua, Laulu hento:
sä siunaat kaihonkukin elämäni,
sä helkyt silloinkin, kun edessäni
on syksy, jolloin uupuu verten lento.